Kirjoitin viime sunnuntaina luonnoksiin odottamaan pienen kriiseilyn edellisen viikon torstain (2.3.) treeneistä, mutta ehtinyt sitä julkaisemaan ennen uusia tuulia. Saatiin nimittäin viikonloppuna tieto, että meille on vapautunut ryhmäpaikka ja päästään jo tässä kuussa aloittamaan keskiviikkoisin ohjatuissa treeneissä! Oli todella ilo kuulla tällaisia uutisia, varsinkin kun torstaitreenit olivat menneet täysin penkin alle. Jospa valvovan silmän alle pääseminen muuttaisi molempien asennetta ja ohjaajastakin tulisi selkeä koiralle.
Lyhyestä virsi kaunis, torstaina kävi mielessä jo koko agilityn vaihtaminen johonkin aivan muuhun. Meidän koko treenit kestävä treeniflow on ollut aika kadoksissa nyt tauolta palattua ja mitta täyttyi, kun Käämi ei meinannut tulla edes perusohjauksiin. Käämi on muutenkin ruvennut aika röyhkeäksi radalla ja tekee enemmän omia ratkaisujaan. Kepit kiehtovat ihan hirveästi ja se livistää niille samantien, vaikka ei olla nyt edes niitä tehty. Se teki osan pätkiä hyvin, mutta toiset possuili ihan täysin. Yritin helpottaa kaikkia pätkiä, mutta kun koira ei tule edes valssiin, niin päätin lopettaa treenit siihen.
Keskiviikkona aloitettiin meidän ryhmäpaikalla ja saatiin omat privaattitreenit, sillä ryhmään ei ollut ehtinyt vielä toiset jäsenet paikalle. Käämi antoi täyslaidallisen ongelmia ratkottavaksi heti ensimmäisestä treenikerrasta lähtien, nimittäin lähtöahdistus iski pahempana kuin koskaan. Muutaman kerran keksi varastaa ja mennä maahan sen kyttäämisen lisäksi. Luultavasti ahdistui ja paineistui korjauksista, sillä paheni vain pahenemistaan.
Radalle päästiin muutaman kerran ja loistavastihan se kulkee, mitä nyt ohjaaja peittää esteitä ja lähtee liian aikaisin esim. takaakierrosta liikkeelle. Hyviä huomioita ja ehdottomasti meille tarpeen! Käämi kääntyi todella kauniisti, tuli ohjauksiin ongelmitta ja suoritti kumirouhepuomin hirveällä vauhdilla. Sai muuten kehuja kontakteistaan, jes! Valvovan silmän alla on nyt kiva lähteä etsimään sitä kadonnutta treeniflowta ja ratkomaan tuota omituista lähtöahdistusta. Luotto meidän uuteen koutsiin on kova, joten eiköhän saada nämä probleemat ratkottua ja päästä sinne kisaradoille kesällä!
Treenipossuilut voivat johtua noista pääkallokeleistäkin, että josko olisi kehittänyt jotain jumeja. Ollaan pyritty nyt tekemään rauhallisia lenkkejä pitävillä pohjilla ja olen pitänyt sekä BoT:in verkkoloimea että yrittänyt itse hieroa erityisesti selkää. En hirveästi uskalla käyttää voimaa hieronnassa, mutta olen huomannut pienen eron hieromattoman ja hierotun selän välillä. Tällä hetkellä Käämin selkä tuntuu joustavalta. Varailen hierojaa sopivaan väliin nyt kevään aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti