Sun hymystä mä voimaannun

© Tiia Hämäläinen | http://tollerwich.pic.fi

Helatorstaina kutsui Hakunilan urheilupuisto ja kelpieiden erikoisnäyttely!

Aamukuudelta sitä hieman kyseenalaisti taasen tätä näyttelytouhua, varsinkin kun edellisen päivän kenraali oli ollut aika kamala. Käämi pakattiin kuitenkin autoon ja lähdettiin huristelemaan kohti pääkaupunkiseutua.

Hakunilassa autosta ulos tuli villi ja vallaton Käämi, jolla oli ihan älyttömän paljon asiaa. Haukkuminen on alkanut vasta vähän aika sitten ja iskee kyllä jonkun verran omaan hermoon, sillä kaikkea ei tarvitsisi kommentoida. Luojan kiitos kehässä Käämi malttoi olla hiljaa, mutta kehän laidalla se piti huolen siitä, että hänet kyllä huomaa kaikki paikallaolijat. Häkissä se piippaili muutamaan otteeseen, mutta onneksi rauhoittuu kuitenkin sinne.

Ennen avointa luokkaa oli kaksi pentua ja kuusi nuorempaa urosta, joten Käämin kanssa päästiin tositoimiin suhteellisen nopeasti kehän alun jälkeen. Tuomari oli nuorempien kohdalla ollut erittäin tiukka erinomaisista ja sama linja jatkui 11 koiran avoimessa luokassa. Käämi oli kolmanneksi viimeisenä rivissään, mutta ei kiinnittänyt huomiota edessään tai takanaan olleeseen koiraan. Tämä oli mun mielestä jo puoli voittoa, varsinkin kun Käämi vielä ravasi kohtuullisen hyvin kahden koiran välissä. Ihan älyttömästi kun ei olla näitä näyttelyjuttuja treenailtu.

Yksilöarvostelussa Käämi ei nyt ihan käyttäytynyt niin kuin soisi, mutta ei kuitenkaan hypännyt tuomaria vasten. Käämi mieluusti vain kiemurtelisi mun otteesta pois, sillä moikkaisi häntä kopeloimaan tulleen ihmisen vähän liiankin lämpimästi. Seisoi arvosteltavana kuitenkin hihna löysällä ja korvat pystyssä ihan superhyvin, vaikka tietysti ei ihan tasan samoilla jalansijoilla kestäkään. Lahteen verrattuna tämä oli ihan älytön parannus, sillä siellähän Käämi ei ottanut muhun kontaktia ollenkaan ja jouduin seisottamaan sen kyykystä. Hylätään ne hallinäyttelyt nyt kokonaan ja käydään vain ulkona.

Käämi sai erittäin hyvän, joka oli ihan loistava tulos tällä tuomarilla! Avoimessa luokassa ainoastaan yksi koira sai erinomaisen, joten päästiin vielä kilpailuluokkaan. Teki mieli itkeä onnesta, Käämi seisoi paikallaan löysällä hihnalla ja napitti mua. Harmittaa, ettei seisomakuvaa Käämistä löytynyt. Tuomari kävi vielä koskemassa koiria kuonoon ja herranjestas, Käämi seisoi tuijottaen mua täsmälleen niillä jalansijoillaan ilman ponkaisemista tuomarin nenää kohden. Teki mieli tuulettaa ja hymy ylettyi korvasta korvaan!

Kilpailuluokassa saatiin juosta aika monta kertaa kehän ympäri ja jokaisella kierroksella Käämin ravi parani paranemistaan. Yksilöissä se ei ollut mun mielestä ravannut läheskään niin hyvin kuin voisi, joten mielelläni juoksutin useampaan kertaan ympäri. Sieltä se mun pieni kelpie poimittiin ensin jatkoon ja sen jälkeen muiden erittäin hyvän saaneiden etummaiseksi, joten Käämi oli avoimen luokan toinen. Siinä vaiheessa saikin jo vähän tuulettaa, sillä sijoitus noinkin suurikokoisesta luokasta oli ihan uskomattoman hyvin ja vaikka erittäin hyvällä ei nykyisin mitään saakaan, niin erkkarisijoitus on aina erkkarisijoitus.

Hengailtiin oman vuoron jälkeen ihan liian monta tuntia, mutta onneksi erkkarissa tapaa kivoja ihmisiä, niin mikäs siellä hengaillessa.

Marie Colyer, Australia, Kennel Windgari

2 years old chocolate male. Good head, good ears. Good lenght of the neck. Good front. Would prefer better drive behind. Good depth of the chest.

AVO EH2