Sanoit että koskaan ei saa luovuttaa vaikka huojuttaa

Ehdin järjestellä Käämin sairasloman aktiviteetitkin kuntoon ennen leikkausta. Kasvattaja kävi virallisissa nosework-kilpailuissa ja toi meille tuliaisena eukalyptus-hydrolaatin. Erittäin hyvää puuhaa siis sisätiloissa ja saikun edetessä mahdollisesti myös ulkona ilman tarvetta liikkumiseen.

Ollaan menossa vielä ihan alkeistreeneissä, joten askartelin Käämille hienon noseworkpurkkitelineen pahvilaatikkoon. Hieman turhan lähekkäin taitavat purkit olla siihen, että kahdessa purkissa olisi haju, mutta sopii nyt ainakin tähän yhden purkin treeniin. Nyt pysyvät purkit yhdessä läjässä, sillä purkit tuppaavat välillä vähän lentelemään ympäri olohuonetta.

Yhden kerran ollaan tehty niin, että haju oli seinässä. En antanut mitään vihjettä ja Käämi äkkäsi eukalyptuksen alle 10 sekuntiin huoneeseen mentyään. Nyt kuitenkin treenaillaan tämän purkkitelineen kanssa, jotta saan fiksun ilmaisutavan myös avoimelle hajulle. Ei ole ehkä hyvä, että kelpie imaisee huonekalutassun mahaansa heti palkitsemisen jälkeen.

Mä haluun kulkea sun kaa

Disclaimer: Ennen leikkausta.

Vähän reilu kaksi viikkoa leikkauksesta ja ensimmäisen kontrollin aika oli tällä viikolla.

Kontrollikäynti jännitti ihan älyttömästi, sillä edeltävänä iltana Käämin haava oli ruvennut vuotamaan ensimmäistä kertaa kotiutumisen jälkeen. En kuitenkaan nähnyt silloin mitään ihmeempää vasemmassa jalassa, joten ajattelin, että tikit olivat hieman nirhanneet parantuvaa ihoa.

Kontrollikäynnillä huomattiin, että polven nivelkapselin yläosassa on turvotusta. Käämi on jossakin vaiheessa onnistunut satuttamaan jalkaansa sen verran, että nivelkapseli on ottanut itseensä. En ihan tarkalleen tiedä, miten paljon tuo nivelkapselin vaurio vaikuttaa polveen, mutta ilmeisesti jonkun verran se sallii lumpion liikkumisen. Mielestäni turvotusta ei ollut edeltävänä iltana, mutta kahden viikon ajalle voi mahtua toki jotakin, mitä en ole huomannut. Pihalla on ollut aivan hurjan liukasta, joten voi olla ihan kyse pienestä liukastumisestakin.

Harmillisesti tämä tarkoitti sitä, että ollaan käytännössä viikossa nolla ja kaksi viikkoa Käämi joutuu elämään vielä kaulurin kanssa rajoitetulla liikunnalla. Käämi ei onneksi ole täysin kolmijalkainen, mutta keventää kipeää jalkaa vielä jonkun verran. Aamuisin jalka on ollut jo todella hyvä!

Tikit otettiin jalasta pois ja nyt pitää vain toivoa ihan hurjasti, että kahden viikon aikana turvotus häviää ja saataisiin lupa fysioterapiaan... Pahimmassa tapauksessa joudutaan leikkaamaan uudestaan. Polvessa olevat naulat ovat aiheuttaneet hieman ärtyneisyyttä jalkaan myös ja tämä oli tapahtunut jo heti leikkauksen jälkeen.

Kyllähän tässä pelottaa, että tuleeko Käämin jalasta enää jalkaa laisinkaan. Katselin tänään videoita sen operointia edeltävältä metsälenkiltä ja haluaisin niin paljon videolla juoksevan kelpien takaisin.

Hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Disclaimer: Ennen leikkausta.

Leikkauksesta on nyt kulunut viikko ja päivä kerrallaan ollaan yritetty suhtautua toipilasaikaan.

Viikkoon on mahtunut sekä eteenpäin menemistä että takapakkia. Käämi lähti leikkauksen jälkeen varsinaiseen nousukiitoon toipumisen kanssa ja esimerkiksi varasi painoa pihalla käydessään leikatulle jalalle merkatessaan puita. Perjantai-iltana tuli kuitenkin vähän takapakkia, sillä Käämi pääsi kaulurinlaittotilanteessa hieman turhan rivakasti minulta irti ja on sen jälkeen ontunut jalkaansa enemmän eikä enää pysty varaamaan painoa jalalle.

Tokihan tuo tapaus sai miettimään, että mitä jos jotakin meni tuossa tilanteessa rikki. Jalka ei kuitenkaan turvottanut tai kuumottanut, joten päätin jäädä seurailemaan. Käämi kuitenkin teki muita asioita, joita oli jalan kanssa tehnyt jo ennen perjantai-iltaa. Näitä olivat muun muassa jalan venyttäminen taakse täysin suoraksi ja vasemmalla kyljellä makaaminen. Täysin kolmijalkaiseksikaan Käämi ei muuttunut, ontui toki, mutta oli ontunut koko ajan.

Sunnuntaina tuli se päivä, kun Käämiltä otettiin kipulaastari pois ja se taisi olla tähän mennessä se traumaattisin kokemus. Laastari oli jumahtanut kelpien ihoon oikein kunnolla kiinni ja täytyy sanoa, että yksin leikatun koiran kanssa eläminen vaatisi kolmatta kättä. Sain kuitenkin laastarin irti ja sen poisoton jälkeen Käämikin on nukkunut yöt rauhallisesti ja piippaamatta. Sunnuntaina päädyttiin myös jatkuvaan kaulurielämään, sillä haavalaastari rupesi kiinnostamaan aikaisempaa enemmän. Kipulaastari aiheutti eilen pienet vieroitusoireet ja Käämi tärisi hetken aikaa sylissä. Tämä onneksi meni kuitenkin ohi varsin pian.

Maanantaina sai iltaan asti stressata, sillä Käämi ei ollut todistettavasti pissanut kertaakaan. Omaell kävi kuitenkin illalla ohiajaessaan paikalla ja Käämin rakko ei ollut täydentuntuinen. Oli varmaan päivän mittaan sitten pissannut tyttöpissat, mutta nosti maanantai-iltanakin viimeisellä käynnillä jalkaa. Nyt jalka on onneksi noussut ongelmitta, mutta tässä ne arjen pienet ilot konkretisoituvat.

Tänään oli jo parempi päivä ontumisen kannalta, mutta talvi päätti tulla takaisin. Käämi leikki lumiauraa ja en osaa oikein sanoa miten, mutta kaatui kuitenkin vasemmalle kyljelleen. Alusta oli onneksi pehmeä ja jalka oli hetken aikaa ylhäällä, mutta kuitenkin päivän mittaan ollaan palauduttu samanlaiseen käyttöasteeseen kuin ennen kaatumista.

Aktiviteetin kannalta ollaan jumpattu jalkaa ja tämän Käämi antaa tehdä oikein hyvin. Mielenvirkistykseksi ollaan treenattu noseworkia ja tämä alkaa sujua jo oikein mainiosti! Käämi ilmaisee toistaiseksi hajun vielä laittamalla nenän kiinni purkkiin, mutta tarkoitus on jossakin vaiheessa muuttaa tämä joksikin toiseksi. Jälkikepeillähän Käämi käy maahan, mutta en nyt tuon kipeän jalan kanssa ole halunnut tätä vaatia, vaikka normaalisti onkin muutamaan kertaan jo maannut.

Viikko elellään vielä kaulurin kanssa ja sitten käydään ottamassa tikit pois. Toivotaan, että kaikki on kontrollikäynnillä enemmän kuin hyvin noista pienistä haavereista huolimatta. Vasen jalka on mielestäni leikkauksen tuoreuteen nähden lähtenyt kuitenkin hyvin paranemaan, se ei ole turvotellut oikeastaan ollenkaan ja ainoastaan yhtenä päivänä kinner oli kerännyt pienen nestekertymän. Haavasta ei ole luojan kiitos vuotanutkaan mitään. Antibioottikuuri loppuu tänään, joten toivotaan, ettei mikään tulehdus pääsisi nyt yllättämään.

Ensimmäinen fysioterapia-aikakin on jo varattu, se on tikkienpoistoa seuraavana maanantaina. Hurjan jännittävää!

On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan

Koiranomistajan arki on usein onnea ja iloa, mutta rosvosektorin osuessa kohdalle tilalle saattaa tulla uskomaton huoli. Meidän kohdalle rosvosektori osui kolme viikkoa sitten viikkotreeneissä, joten siitä syystä ollaan oltu blogin puolella hiljaiselolla ja järjestelty asioita.

Olen viimevuotisen polvilausunnon jälkeen seurannut Käämin takajalkoja ehkä hivenen turhan tarkastikin. Silloinhan Käämin oikeassa polvessa todettiin virallisen lausunnon yhteydessä mediaalinen ensimmäisen asteen patellaluksaatio, mutta jota ortopedi ei saanut kaksi viikkoa lausunnon jälkeen luksoimaan. Jatkettiin normaalia elämää kuten meille suositeltiinkin ja pitkäänhän meillä meillä menikin suhteellisen huolettomasti.

Kolme viikkoa sitten viikkotreenien lämmittelylenkillä pyysin Käämiä kiertämään mun takaani. Aivan kuten aikaisemminkin, mutta tällä kertaa Käämi liukastui. Se vingahti niin hiljaa, että ensin ajattelin kuulleeni olemattomia. Kuitenkin koirani siirryttyä omaan näkökenttään huomasin sen pitävän vasenta takajalkaa ns irtoraajana sentin päästä maasta. Menin Käämin luokse ja kävin jalan läpi, sillä tietysti halusin uskoa sen olevan jotakin muuta, esim. lihasrevähdys.

Sunnuntaina olimme metsässä ja sama juttu kävi uudelleen. Tässä vaiheessa olin jo täysin varma, että vasemman jalan polvessa on patellaluksaatio. Varasin ajan tiistaiksi klinikalle ja kerroin tapahtuneen, epäilykseni ja vuoden takaisen tuloksen. Oikea jalka tutkittiin ensin ja se oli täysin normaali. Vasemmasta takajalasta tuskin edes ehdittiin ottamaan kunnon otetta, kun patella jo luksoitui. Tuloksena ensimmäisen asteen patellaluksaatio, joka oli vielä sen verran tiukka, että luultavasti oli vielä aika kivuliaskin.

Tuon käynnin jälkeen varasin taas ajan Kouvolan Evidensiaan ortopedille. Kesti oli tutkinut Käämin polven viime vuonna, joten siellä tapaus oli kirjoissa ja kansissa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että operaatiota Käämille suositeltaisiin, joten sillä mielellä käynnille lähdettiin. Käämin polvet kuvattiin ja niistä ei löytynyt nivelrikkoa, joten väittäisin tilanteen muuttuneen ihan tässä muutaman viikon aikana. Niin nopeasti kuin se kävikin, mutta juuri tuo liukastuminen sai kiinnityksen pettämään vasemmasta jalasta. Liukastumisia on monia muitakin alla, mutta tämä oli nyt se viimeinen niitti.

Suunnittelukäynti oli viime viikolla ja eilen (8.11.17) Käämin vasen takajalka operoitiin mediaalisen, ensimmäisen asteen patellaluksaation takia. Menetelmänä käytettiin Ridgestop -tekniikkaa, jonka pitäisi säästää kudoksia enemmän. Ridgestop -tekniikassa laitetaan implantti, joka estää patellan nousemisen pois paikoiltaan. Sääriluun harjannetta jouduttiin myös siirtämään eli implantin lisäksi Käämin jalassa on muutama naula. Nuo naulat voidaan joutua joskus poistamaan, mutta toivotaan ettei tarvetta tähän olisi.

Leikkaus oli mennyt ilmeisen hyvin. Vein koirani klo 9 aamulla operointiin ja sain sen 14 aikoihin kotimatkalle. Kesti näytti minulle, että toinen polven sivussa olevista siteistä oli poikki, jonka takia patella pääsi pois urastaan. Ennuste jalalle on erittäin hyvä, mutta minun omalla työllä on suuri merkitys 3 kuukauden ajan. Ehdin onneksi järjestää asiat tässä muutaman viikon aikana siihen uomaan, että pystyn tekemään kaiken koirani kuntoutumisen eteen. Tavoitteena on tässä vaiheessa, että saisin huolettoman metsälenkkikaverin. Kaikki muu on ekstraa, mutta todennäköisesti jälkiharjoittelua pystymme ainakin jatkamaan. Agilityn harrastamisen näyttää aika, mutta Käämi mitattiin mittaustilaisuudessa kertamittauksella pikkumaksiksi haitarilla 47-48cm.

Leikkauksen jälkeen Käämi vietti aikaansa makuuhuoneeseen tehdyssä sairastuvassa, mutta nilkutti pienellä avustuksella illan aikana myös olohuoneeseen. Sitä inhottaa ja hieman ahdistaa kauluri, joten otin sen siltä illan ajaksi pois ja laitoin takaisin yöksi, jotta se ei nukkuessani pääse nuolemaan kipulaastaria tai haavaa. Kolmen aikaan aamuyöllä Käämi hieman itkeskeli, mutta löytyi aamulla kiepiltä mun jaloista.

Sitkeyttä Käämi on kyllä osoittanut, nimittäin se eilen illalla yritti jo venytellä ja pissakäynnillä se tyhjensi rakkonsa tukien kipeään jalkaan. Käämi ei toistaiseksi vielä oikein halua koukistaa jalkaansa, mutta se lienee ihan ymmärrettävää. Jalkaa saa nyt operaation jälkeen käyttää, mutta rajoitetusti eli mitään hyppyjä tai juoksuja ei saa tehdä. Tänään Käämi on yrittänyt myös venytellä, on nostanut jo vasempaa jalkaa ulkona ja maannut vasemmalla kyljellään. Ruoka ja vesi on maistunut normaalisti.

Haava-alue on siistinnäköinen eikä se ole ainakaan toistaiseksi erittänyt vuotaen mitään. Sain ottaa Käämiltä suojana olleen siteen pois tänään, mutta haava-aluetta pitää suojata vielä toistaiseksi laastarilla ja löysällä lahkeella. Kipulaastari otetaan pois sunnuntaina. Muuten olen hoitanut Käämin jalkaa kylmällä. Venyttelyt saa aloittaa heti kun Käämi sen sallii, mutta odottelen nyt vielä ainakin huomiseen.

Ottaen huomioon, että leikkaus on tapahtunut eilen, niin onhan tässä jo yritetty paljon normaalin arjen asioita. Pitää nyt huolehtia siitä, että Käämi ei pääse liukastumaan tai revittelemään jalkansa kanssa. Kerkesin onneksi tässä muutaman viikon aikana hommata Käämiä varten noseworkvälineet, joten aivojumppa on onneksi tiedossa. Toki sitten kun päästään fysioterapiakäynteihin, niin saadaan jo hieman liikunta-aktiviteettiakin. 10 viikkoa ollaan nyt täysin levossa, mutta 3 kuukauden sairasloma tässä nyt käytännössä on kyseessä.

Kuvat on otettu operaatiota edeltävältä viikonlopulta, jolloin Käämi sai vielä hetken nauttia vapaudesta. Teimme tuona viikonloppuna myös yhden keppijäljen, jonka Käämi suoritti hurjalla innolla täysin oppikirjan mukaan. Ilmaisussa toki on vielä tehtävää, sillä Käämi mielellään pureskilisi kepit tulitikuiksi. Jospa treenattaisiin niiden keppienkin kanssa tässä saikun aikana sisätiloissa.

Keppejä oli neljä, mutta vain kaksi selvisi kuvaan.