torstai 9. marraskuuta 2017

On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan


Koiranomistajan arki on usein onnea ja iloa, mutta rosvosektorin osuessa kohdalle tilalle saattaa tulla uskomaton huoli. Meidän kohdalle rosvosektori osui kolme viikkoa sitten viikkotreeneissä, joten siitä syystä ollaan oltu blogin puolella hiljaiselolla ja järjestelty asioita.

Olen viimevuotisen polvilausunnon jälkeen seurannut Käämin takajalkoja ehkä hivenen turhan tarkastikin. Silloinhan Käämin oikeassa polvessa todettiin virallisen lausunnon yhteydessä mediaalinen ensimmäisen asteen patellaluksaatio, mutta jota ortopedi ei saanut kaksi viikkoa lausunnon jälkeen luksoimaan. Jatkettiin normaalia elämää kuten meille suositeltiinkin ja pitkäänhän meillä meillä menikin suhteellisen huolettomasti.

Kolme viikkoa sitten viikkotreenien lämmittelylenkillä pyysin Käämiä kiertämään mun takaani. Aivan kuten aikaisemminkin, mutta tällä kertaa Käämi liukastui. Se vingahti niin hiljaa, että ensin ajattelin kuulleeni olemattomia. Kuitenkin koirani siirryttyä omaan näkökenttään huomasin sen pitävän vasenta takajalkaa ns irtoraajana sentin päästä maasta. Menin Käämin luokse ja kävin jalan läpi, sillä tietysti halusin uskoa sen olevan jotakin muuta, esim. lihasrevähdys.

Sunnuntaina olimme metsässä ja sama juttu kävi uudelleen. Tässä vaiheessa olin jo täysin varma, että vasemman jalan polvessa on patellaluksaatio. Varasin ajan tiistaiksi klinikalle ja kerroin tapahtuneen, epäilykseni ja vuoden takaisen tuloksen. Oikea jalka tutkittiin ensin ja se oli täysin normaali. Vasemmasta takajalasta tuskin edes ehdittiin ottamaan kunnon otetta, kun patella jo luksoitui. Tuloksena ensimmäisen asteen patellaluksaatio, joka oli vielä sen verran tiukka, että luultavasti oli vielä aika kivuliaskin.

Tuon käynnin jälkeen varasin taas ajan Kouvolan Evidensiaan ortopedille. Kesti oli tutkinut Käämin polven viime vuonna, joten siellä tapaus oli kirjoissa ja kansissa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että operaatiota Käämille suositeltaisiin, joten sillä mielellä käynnille lähdettiin. Käämin polvet kuvattiin ja niistä ei löytynyt nivelrikkoa, joten väittäisin tilanteen muuttuneen ihan tässä muutaman viikon aikana. Niin nopeasti kuin se kävikin, mutta juuri tuo liukastuminen sai kiinnityksen pettämään vasemmasta jalasta. Liukastumisia on monia muitakin alla, mutta tämä oli nyt se viimeinen niitti.

Suunnittelukäynti oli viime viikolla ja eilen (8.11.17) Käämin vasen takajalka operoitiin mediaalisen, ensimmäisen asteen patellaluksaation takia. Menetelmänä käytettiin Ridgestop -tekniikkaa, jonka pitäisi säästää kudoksia enemmän. Ridgestop -tekniikassa laitetaan implantti, joka estää patellan nousemisen pois paikoiltaan. Sääriluun harjannetta jouduttiin myös siirtämään eli implantin lisäksi Käämin jalassa on muutama naula. Nuo naulat voidaan joutua joskus poistamaan, mutta toivotaan ettei tarvetta tähän olisi.

Leikkaus oli mennyt ilmeisen hyvin. Vein koirani klo 9 aamulla operointiin ja sain sen 14 aikoihin kotimatkalle. Kesti näytti minulle, että toinen polven sivussa olevista siteistä oli poikki, jonka takia patella pääsi pois urastaan. Ennuste jalalle on erittäin hyvä, mutta minun omalla työllä on suuri merkitys 3 kuukauden ajan. Ehdin onneksi järjestää asiat tässä muutaman viikon aikana siihen uomaan, että pystyn tekemään kaiken koirani kuntoutumisen eteen. Tavoitteena on tässä vaiheessa, että saisin huolettoman metsälenkkikaverin. Kaikki muu on ekstraa, mutta todennäköisesti jälkiharjoittelua pystymme ainakin jatkamaan. Agilityn harrastamisen näyttää aika, mutta Käämi mitattiin mittaustilaisuudessa kertamittauksella pikkumaksiksi haitarilla 47-48cm.

Leikkauksen jälkeen Käämi vietti aikaansa makuuhuoneeseen tehdyssä sairastuvassa, mutta nilkutti pienellä avustuksella illan aikana myös olohuoneeseen. Sitä inhottaa ja hieman ahdistaa kauluri, joten otin sen siltä illan ajaksi pois ja laitoin takaisin yöksi, jotta se ei nukkuessani pääse nuolemaan kipulaastaria tai haavaa. Kolmen aikaan aamuyöllä Käämi hieman itkeskeli, mutta löytyi aamulla kiepiltä mun jaloista.

Sitkeyttä Käämi on kyllä osoittanut, nimittäin se eilen illalla yritti jo venytellä ja pissakäynnillä se tyhjensi rakkonsa tukien kipeään jalkaan. Käämi ei toistaiseksi vielä oikein halua koukistaa jalkaansa, mutta se lienee ihan ymmärrettävää. Jalkaa saa nyt operaation jälkeen käyttää, mutta rajoitetusti eli mitään hyppyjä tai juoksuja ei saa tehdä. Tänään Käämi on yrittänyt myös venytellä, on nostanut jo vasempaa jalkaa ulkona ja maannut vasemmalla kyljellään. Ruoka ja vesi on maistunut normaalisti.

Haava-alue on siistinnäköinen eikä se ole ainakaan toistaiseksi erittänyt vuotaen mitään. Sain ottaa Käämiltä suojana olleen siteen pois tänään, mutta haava-aluetta pitää suojata vielä toistaiseksi laastarilla ja löysällä lahkeella. Kipulaastari otetaan pois sunnuntaina. Muuten olen hoitanut Käämin jalkaa kylmällä. Venyttelyt saa aloittaa heti kun Käämi sen sallii, mutta odottelen nyt vielä ainakin huomiseen.

Ottaen huomioon, että leikkaus on tapahtunut eilen, niin onhan tässä jo yritetty paljon normaalin arjen asioita. Pitää nyt huolehtia siitä, että Käämi ei pääse liukastumaan tai revittelemään jalkansa kanssa. Kerkesin onneksi tässä muutaman viikon aikana hommata Käämiä varten noseworkvälineet, joten aivojumppa on onneksi tiedossa. Toki sitten kun päästään fysioterapiakäynteihin, niin saadaan jo hieman liikunta-aktiviteettiakin. 10 viikkoa ollaan nyt täysin levossa, mutta 3 kuukauden sairasloma tässä nyt käytännössä on kyseessä.

Kuvat on otettu operaatiota edeltävältä viikonlopulta, jolloin Käämi sai vielä hetken nauttia vapaudesta. Teimme tuona viikonloppuna myös yhden keppijäljen, jonka Käämi suoritti hurjalla innolla täysin oppikirjan mukaan. Ilmaisussa toki on vielä tehtävää, sillä Käämi mielellään pureskilisi kepit tulitikuiksi. Jospa treenattaisiin niiden keppienkin kanssa tässä saikun aikana sisätiloissa.

Keppejä oli neljä, mutta vain kaksi selvisi kuvaan.

2 kommenttia:

  1. paranemisia Käämille. Toivotaan että onnistuu pitämään levossa sen 10 viikkoa, sekin on pitkä aika.

    VastaaPoista