Maaliskuun puolenvälin kieppeillä Käämi pääsi ensimmäistä kertaa irti jäällä ja nyt eilen ensimmäistä kertaa metsässä.
Kaikki on sujunut todella hyvin hieman upottavasta lumesta huolimatta. Käämi käyttää kaikkia jalkojaan todella hyvin eikä liikkeissä ole näkynyt mitään, joka huolestuttaisi. Metsä oli selkeästi isompi juttu Käämille, sillä ensimmäisellä minuutilla nähtiin kunnon kelpiehepulit. Jäällä Käämi muuntui taasen norpaksi ja kieri pitkin jään pintaa.
Odotellaan kuitenkin nyt, että metsät sulaisivat, niin ei tarvitsisi pelätä yhtäkkisiä ryydloikkia upottavaan hankeen. Fiilis on kuitenkin positiivinen ja selvästi voiton puolella. Muutaman kerran loppumatkasta asfaltilla Käämi on saattanut hetkellisesti pomputtaa jalkaa, mutta varsinaista ontumista ei enää ole ollut ja pomputuskin loppuu kyllä. Käämillä on jonkun verran nirhaumia anturoissa, joten voi olla ihan tällaisenkin varomista.
Toki on nyt sanottava, että ennen ensi talvea naulat lähtevät pois. Yksi aamu oli maaliskuun puolella sen verran kylmä, että Käämi nosteli kaikkia tassuja kun jouduttiin kahlaamaan hieman lumihangessa. Tämän jälkeen Käämi ontui leikattua jalkaa muutaman päivän ajan ja ihan ymmärrettävästä syystä, käy omaankin polveen tuo kylmä ajoittain ja siinä ei kuitenkaan itsellä ole metallia, että tuntuma on varmasti todella epämiellyttävä.
Toivotaan, että tästä seuraa hyvä ajanjakso ja molemmat takajalat kestävät meiningeissä mukana. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, joten kohta päästään jo jälkimetsäänkin! Aika näyttää sen, minkä harrastuslajin kanssa jatketaan.
Norppaantuminen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti