Sateen jälkeen hiekkatiellä pilvilauttoja

Tämän viikon treenirata oli ottanut inspiraatiota MM-kisojen maksien agilityradasta. Me ei harmillisesti päästy yrittämään keppejä, mutta pituudelta lähtien päästiin menemään. Meidän treeneihin oli eksynyt Käämin kasvattaja, joten saatiin pitkästä aikaa rataa videoituna. Videot on nyt vähän väärinperin, sillä alku oli eri videolla.

Pituuden jälkeen oli tarkoitus tehdä Käämin kanssa saksalainen. Yllättävää kyllä, toisen hypyn takana ollut putki imaisi kelpien ensimmäisellä yrityksellä pariinkin kertaan. Käämi ei yleensä hakeudu ansaesteille, mutta tämä putkeen uppoaminen nyt kuitenkin vielä tällä hetkellä oli ihan positiivinen ongelma. Käämi saatiin putkelta pois, mutta muutaman kerran se ei suostunut hyppäämään hyppyä mua kohti. Kenties olin edessä, kenties oli kiire jatkamaan.

Muurin ohivienti meinasi myös imaista kelpien. Pitääkin nyt pitää mielessä näidenkin treenaaminen, että joskus voidaan mennäkin aivan toisaalle. Tuo toinenkin vinohyppy oli vähän Käämillä ajoittain lukitsematta, luultavasti mun hätäilyjä.

Perällä ollut putki onnistui joka kerta, puomin ylösmenokontaktillekin todistetusti osuu. Tätä olen välillä hieman pähkäillyt, mutta näyttäisi kuitenkin sovittavan askeleensa kontaktipinnalle. Jostakin syystä hiipi aavistuksen alasmenokontaktia, joka näkyy tuosta videoltakin.

Lopussa tuo ennen muuria ollut hyppy olikin sitten mulle jo rataantutustumisessa vähän vaikea. En oikein meinannut keksiä siihen mitään sopivaa. Neuvottiin kääntämään rintamasuuntaa ja sen jälkeen Käämin kaarros hieman pieneni, mutta kyllä se edelleen eksyi hieman väärään suuntaan. Putkeen irtoamisesta olen todella ylpeä, samoin tuosta sen jälkeisestä hypystä.

Okseriin en ollut tyytyväinen ollenkaan. Videolta ei näy, mutta pariin kertaan kelpien kaarrokset menivät keppien läpi. Ei hyvä, ei käänny. Takaaleikkaus oli ehkä väärä ohjauskuvio tähän, mutta en tiedä mitä muutakaan siihen olisi kokeillut.

Sellaiset treenit tällä viikolla! Ihan positiivinen fiilis jäi radalta, kun se kuitenkin sisälsi haastaviakin elementtejä.

Nyt olisi tulossa muutamat möllit ensi kuussa. Vähän polttelisi ja pitää yrittää muistaa ne vielä lähempänä ajankohtaa. Tänä vuonna kun ei virallisiin asti päästy, niin jospa edes nyt näihin,

Meistä jokainen on polku jonnekin

Otettiin pieni irtiotto arjesta ja suunnattiin torstaina kohti Kuhmoa pitkälle viikonlopulle.

Pongattiin tulomatkalla lupaavan kuuloinen retkeilykohde, joten käytiin perjantaina nauttimassa täydestä hiljaisuudesta ja rauhasta Iso-Palosen-Maariansärkillä. Olin haaveillut, että tällä samalla reissulla olisi ajellut Kuusamoon, mutta aika ei riittänyt. Saatiin tällä reitillä olla kuitenkin täysin yksin, joten hyvä valinta tämäkin.

Kierrettiin Pikku-Palosen reitti, jolla on mittaa reilu viisi kilometriä. Syksy on kyllä ollut tänä vuonna aika hieno ja ei tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa. Hienoja suoalueita ja harjumaisemia, joten suosittelen kyllä lämpimästi. En ollut tästä aikaisemmin kuullut, joten jos tänne suunnalle päätyy, niin kannattaa käydä kävelemässä.

Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima

Keskiviikon huuma jatkuu!

Vaatimattomasti ihanin, parhain, täydellisin, makein ja upein Käämi-kelpie. Meidän tavoitteet treeniflowsta on vihdoin ja viimein saavutettu! Yhteistyö sujuu ja aika usein päästään radat loppuun asti ilman korjauksia tai muutamalla korjauksella. On se tullut puolessa vuodessa ihan uskomattoman paljon eteenpäin, mutta on sen pohjat kyllä rakennettu viime vuoden aikan ihan loistavasti.

Tänään oli ratateemana irtoaminen. Onnistui kertaheitolla, irtosi erinomaisesti ja suoritti itsenäisesti myös esteitä, jotka tarvitsevat vielä ajoittain hieman tukea (keinu). Teki myös kaksi lähtöä, jotka kesti ja lähti vasta luvalla, jipii!!

Ensimmäiseen putkeen ampui kuin tykin suusta ja löysi tuon puomin alla olleen putken hyvin. Ajattelin ensin tehdä vastakäännöksen takaakiertoon, mutta ehdin tekemään helposti persjätön putkelle, joten tehtiin sitten niin. A-estettä ei tehty, joten jatkettiin suoraan kasihypyltä. Puomin hakee hyvin ja kontakti oli hieno, vaikka joutui suorittamaan itsenäisesti alasmenoa. Toki valahti hieman vinoon, joten fokustreeniä voisi muistutella ajoittain.

Ohjasin keinun tosiaan keppien toiselta puolelta ja ensimmäisellä vedolla vähän epäröi, joten valahti todella rumasti vinoon. Paransi kuitenkin huomattavasti treenin edetessä. Ehdin tekemään hyppyjen jälkeiselle putkelle persjätön ja Käämi kääntyi putkelta kohti keppejä. Keppejä ei kuitenkaan tehty, joten jatkettiin rataa samalta putkelta, mutta niin että olin itse puomin toisella puolella. Käämi suoritti hypyt ilman epäröintiä ja sen sai todella nätisti käännettyä viimeiseen putkeen.

Todella hyvä treeni! Tehtiin lopuksi vielä kertaalleen rata sekä muutama kontakti niin, että kävin leikityttämässä kontaktialueella. Kesti hyvin sekä keinulla että puomilla, vaikka tätä ollaan taidettu tehdä viimeeksi alkuvuodesta.

On se kyllä uskomaton. Kouluttajakin sanoi, että rennon ja helpon näköistä menoa. Katsotaan yltääkö tämä fiilis tulevaisuudessa myös kisaradoille, mutta treeneissä tämä on kyllä täyttä kultaa.

Sielt se astelee vastaan, tulee tilanteen varastaa, pistää parastaan

Lokakuu, uskomatonta. Aika menee ihan hirmuista vauhtia.

Torstaina käytiin tekemässä esineruutu juuri ennen auringonlaskua. Neljä esinettä ja alue aika iso ihan vahingossa. Yhden esineistä laitoin vasempaan takakulmaan ja yhden kaatuneen puunrungon taakse, kaksi muuta meni vähän summanmutikassa keskelle aluetta kuitenkin niin, että olivat eri puolilla keskilinjaa.

Käämi oli ihan superinnoissaan. Ei edennyt suoraan, mutta löysi ensimmäisen esineen helposti alle minuutissa. Lähti tuomaan luokse todella hienosti, mutta Käämille kävi pieni työtapaturma matkalla. Metrin päässä minusta suussa ollut sukka jäikin törröttäneeseen keppiin ja kelpie tuli luokse ihmetellen, että piru eihän tässä olekaan mitään mitä luovuttaa! Haki ilman uutta kehotusta sukan oksasta ja toi käteen asti erittäin hyvin. Käämi ei mälvää esineitä eikä sillä pitäisi olla edes löysä ote, mutta näemmä joskus sattuu ja tapahtuu.

Lähetin toiselle ja tämäkin nousi vauhdilla. Nyt ei tapahtunut työtapaturmia matkalla, joten esine päätyi käteen varmasti. Tähän olisi fiksu lopettanut, mutta ehei, uudelle esineelle vaan. Käämi löi vähän lekkeriksi eikä enää tehokkaasti etsinyt alueelta esineitä. Oli onneksi jättänyt ne esineet, joiden olinpaikan tiesin, joten otin tauon tähän väliin. Tauon jälkeen käytiin yhdessä hakemassa ne puuttuneet esineet ja treenattiin luovutusta.

Oikein hyvä siis, kyllä sen pitäisi alokasluokan esineruutu selvittää kuin vettä vaan. Suoruutta ja uppoamista alueen takakulmiin pitää näemmä treenata, on kyllä aikaisemmin etsinyt alueen kauttaaltaan, mutta nyt jostakin syystä ei lähtenyt takarajalle asti.

Perjantaina otettiin minitottikset ja lähtötreenit ihan kotipihalla. Käämi oli vähän yliaktiivinen ja olin juuri sanomassa, että kohta jotakuta sattuu. En ikinä ehtinyt, kun Käämin hampaat olivat kolahtaneet oikean käden kyynärpään hermoon... Pihalla oli samanaikaisesti naapuri lapsineen haravoimassa, mutta Käämi ei kertaakaan edes vilkaissut sinne.

Tehtiin pari seuruuta, mutta poikitti ihan järkyttävästi, niin lopetettiin yhden onnistuneen pätkän jälkeen suosiolla. Sen jälkeen sai tehdä eteenmenoja ja ne on kyllä erittäin hienoja, suoria ja napakoita. Loistava! Näiden jälkeen tehtiin vielä muutama lähtö niin, että juoksin vähän matkan päähän, heitin lelun koirasta nähden vähän sivuun ja pyysin kiertämään minut, jonka jälkeen sai juosta lelulle. Hyvin toimi, ei hiipinyt tai karannut kertaakaan, yhden kerran taisi valahtaa maahan.

Lauantaina tehtiin sitten kujakeppitreenit! Tuntuu, että hieman junnataan paikoillaan keppien kanssa. Tuntuu, että etenemisvauhti on väärä. Joko tehdään liian helppoja treenejä tai sitten vaadin siltä liikaa. Kuusi keppiä kuitenkin onnistui varsin hyvin suhteellisen kapealla kujalla ja Käämi hakee hyvin keppien alun. Pitää ottaa tämä nyt ohjatuissa treeneissä esiin, niin saadaan ehkä edettyä vähän asian suhteen.

Keppitäyteiseen päivään kuului myös jälkikeppien sahaaminen! Aion nuo vajaamittaiset hyödyntää keppiruudussa, jotta niihin saisi kunnolla ajatuksen heräämään. Oikeanmittaisia keppejä on sitten muutaman jäljen tarpeisiin, joten kunhan keppiruudut sujuvat, niin yritetään vielä tänä syksynä suoraa jälkeä keppien kanssa. Jännittävää!

Ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu

Täyttä kultaa koko kelpie!

Keskiviikon treenit menivät erinomaisesti. Pystyttiin jälleen treenaamaan meille vielä haastavia juttuja ja saatiinkin hienoja onnistumisia. Niin hienoja, että mun kisakuume kasvaa kasvamistaan yhä enemmän.

Rataantutustumisen jälkeen saatiin tehtäväksi lyödä autosta vetoa kolmesta ensimmäisestä esteestä. En ollut itseasiassa tutustunut alkuun lainkaan, sillä se sisälsi A-esteen neljäntenä, mutta lennosta lähdettiin tätä rakentamaan. Olin meidän treeniryhmästä ainoa, joka laittoi autonsa pantiksi ja meni varmistamaan ehtimisen kolmosesteelle persjättönä. Muut ryhmäläiset varmistivat sen sijaan putken ja vastakäännöksellä käänsivät koirat kolmannelle hypylle.

Tulin Käämin kanssa sisään ja hoksasin heti, että olisi ehkä kannattanut laittaa auto pantiksi samoin kuin muut, sillä olin onnellisesti unohtanut lähdössäkestämättömyyden. Hups. Ei aloitettu kuitenkaan ensimmäisellä kolmella esteellä vaan mentiin treenaamaan radan keskiväliä. Ensimmäiselle hypylle olisi pitänyt mennä kepeiltä, joten otin Käämin siihen viereen ja lähetin siitä hypylle, jotta ehdin tekemään persjätön toiselle hypylle. Ei tullut lainkaan kiire missään välissä ja Käämi lukitsi esteet todella hyvin.

Putkelta vedin sen itse pois kun kiirehdin, mutta sain sen myös väärään päähän putkea liiallisella vedolla. Tämäkin saatiin kuntoon ja jestas millä vauhdilla se tuli tuon hyppysuoran. Yhden kerran tuli putken jälkeisestä hypystä ohi, mutta sen jälkeen osui vaikka olin itse jo kipittänyt paljon edemmäs. A-este ja putki -erottelu onnistuu kyllä, kun A:lle ei ole suurta hinkua vielä mennä. Se on esteenä käytännössä näkymätön.

Yritettiin vielä tuohon loppuun sitä alkuakin, mutta Käämi oli kohtuullisen väsynyt tuosta alun treenistä, joten ei kestänyt lähdössä. Tuli kuitenkin koko ajan uudestaan lähtöön, joten kunhan sen kestämisen saa hiottua kuntoon, niin uskallan varovaisesti sanoa tämän ongelman olevan historiaa.

Tauon jälkeen Käämi oli ihan kuin eri koira. Olin namittanut sitä ulkona ihan hirveästi ja voi vitsi, se tuli halliin kerrankin ilman ääntä ja ryntäämistä. Pannan ottaminen tosin kiihdytti jonkun verran, joten aion vaihtaa agipannan pikalukolliseen puolikuristavan sijaan. Pantakaupoille, jee!

Toinen osa treenistä aloitettiin tällä lähdöllä. Ensimmäinen hyppy oli oven kohdalla ja sieltä tuli meidän treenin alussa yksi seuraavan ryhmän ihminen, joten Käämillä ei ihan pokka enää pitänyt, vaikka oli muutoin unohtanut reunallaolijat. Ei kuitenkaan mennyt härväämään enää uudestaan, mutta sen verran vaikutti, että vaikka jäi lähtöön niin lähti sieltä kuitenkin ennen lupia.

Ongelmana on myös vähän se, että Käämi valahtaa maahan. Ensimmäisellä kerralla karkasi, mutta toisella kerralla sain radan puolelta korjattua istumaan ja pääsin siihen kohtaan, mihin kuuluikin päästä eli puoliväliin a-estettä. Kesti ja onnistui! Ehdin tekemään persjätön ja kelpie upposi A-esteen takana olleeseen putkeen. JIPII! Auto ei jäänyt hallille!

Jatkettiin rataa takaisin putkeen, joka ei lähestymiseltään ollut helpoin. Käämi kuitenkin hoiti linjan kuntoon. Puomilta vähän valahti yli, mutta yritti osua. Puomin jälkeinen putki oli hieman pimeässä kohdassa ja tummanvihreä, joten se ei valitettavasti mennyt enää sujuvasti, mutta paljon hyvää. Tämän pätkän jälkeen tehtiin vielä se keskivaihe uudestaan ja nyt sain vetää sen oikein kunnolla ekalta hypyltä, sillä sehän oli keksinyt sen puomin siellä takana... Onnistuttiin kuitenkin eikä onneksi tullut edes kiire.

Hyvät treenit siis! Treeniflow on palannut, tätä tekemistä ollaan odotettu.

Agitreenipurusta tulikin näemmä sen verran pitkä, että omistan viikonlopun treeneille kokonaan oman tekstinsä. Palaillaan siis huomenissa!

Kovaa ja korkeella johtopyrstön tähden pääl

Hitsi vie, Käämille on pienet vihreät miehet käyneet taas kuiskimassa juttuja.

En ihan uskalla todeta, että putkijumit olisivat täysin poissa, mutta muutamassa edeltävässä treenissä se on irronnut putkiin ihan älyttömän hyvin. Tällä viikolla putkiin irtoamisia oli enemmänkin ja Käämi oli ihan uskomaton. Vedin sen omalla liikkeellä muutaman kerran pois jo lukituista putkista, mutta muuten sinne upposi.

Aloitettiin pimeällä putkikulmalla. Ollaan tehty varmaankin viime vuonna viimeeksi vastaavia vanhalla treenihallilla, mutta niin se vaan sen sieltä löysi. Ensimmäisellä yrittämällä Käämi meni takaakierron sijaan ansana olleeseen putkeen, koska oma sijoittautuminen oli täysin väärä. Ajatuksen kun sai mukaan, niin sitten rupesi löytymään myös takaakierrot.

Ysiputkelle ei tarvinnut paljoa saatella, joten sain 11 hypylle todella nätin ja pienikaarroksisen takaakierron. Pituudelle tähtäsi hyvin, sen jälkeinen putki vähän katosi ensimmäisellä toistolla. Koska tuo toistui radalla pariin kertaan, niin saatiin sen jälkeisille toistoille ihan uskomattoman makeat irtoamiset.

16 ja 17 hypyt Käämi teki loistavasti sekä haki pimeän putkikulman taas erittäin nätisti, muutaman kerran tuli putken vierestä. 19 putkeen upposi todella nätisti. Keinu oli hieno ja loppuun erittäin hyvin, putkeenirtoaminen mahdollisti todella nätin loppuradan.

Hyvä keep! Tässä alkaa nousta kisakuume!

Onnellisuus on elämän päämäärä

Käämi oli ihan super viime viikon agitreeneissä!

Ollaan tähän mennessä valittu yleensä se lyhyempi ratapätkä, joka on tarkoitettu aloitteleville koirakoille. Nyt viime treenien lyhyempi rata kuitenkin tuntui sen verta loilottelulta, että ajattelin kerrankin ottaa tuon ns. kisaavien radan meidän treenattavaksi. Pätkissä tosin, sillä edelleenkään en ole sitä saanut täysin estevalmiiksi.

Alkoi tosin hieman epäusko iskeä, kun olin rataantutustumisessa ihan ulapalla. Sen jälkeen seurasin vielä treenikaverien menoa ja kenelläkään ei suoriltaan nollalla läpi mennyt tuo kyseinen ratapohja. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan tulikuuman kelpien kanssa. Se oli pongannut ulkoa jonkin narttuhajun ja kävi ihan ylikierroksilla, mutta kumma kyllä, agilityn ollessa kyseessä se kasaa päänsä radalle erittäin hyvin!

Eihän se lähdössä meinannut kestää, mutta kestää vihdoin ja viimein korjailuja! Otettiin yksi onnistunut lähtö, jonka jälkeen aloitettiin suoraan esteeltä numero kaksi, koska muuten olisi mennyt ihan liikaa aikaa. Jo tuon viidennen hypyn kohdalla iski jännät paikat, sillä ensimmäistä kertaa ikinä tehtiin tuollainen leijeröinti.

Käämi hanskasi. Olisin ehtinyt tekemään ennen putkea persjätön, mutta olin tutustuessa opetellut sen takaaleikkauksella. Nyt jäi vähän aikaa odotella koiraa. Pysäytettiin putken jälkeen eka veto seis ja jatkettiin kontaktialueelta seuraavaa pätkää. Saksalaista Käämi ei ole tehnyt melkeinpä ikinä ja vähän se valahti takaakierrossa pitkäksi, mutta kuitenkin kokosi itsensä käännöksien jälkeen todella hyvin. Itse unohdin ekalla yrittämällä, että mihin olin menossa ja Käämiltä taisi tulla rima siinä vaiheessa alas.

Putkesta tultaessa olisin ehtinyt pyöriä vaikka miten, mutta takaaleikkaus on tuttu ja turvallinen. Ensimmäisestä puomille tehdystä leijeröinnistä Käämin 2on2off valahti pitkäksi, eipä tosin noin isossa mittakaavassa ollakaan aikaisemmin tehty. Seuraavat kontaktit loistavat ja ansaesteenä ollut hyppy ei houkutellut kelpietä vaan se irtosi ja haki tuon putken loistavasti. Vinohypyt eivät ole myöskään Käämille mitään superhelppoja, mutta niin se vaan hanskasi nekin. Putkierottelussa ei ollut hankaluuksia.

Siis ihan uskomatonta! Pitäisi luottaa itseensä vähän enemmän, Käämi kyllä osaisi vaikka sun mitä! Todella hyvät fiilikset jäi näistä treeneistä.